Jos haluamme suomalaisten yritysten pysyvän ajan hermolla he tarvitsevat digitaalisia osaajia. Mainostajien liiton toimitusjohtaja Hanski Pitkäkoski on huolissaan mainostajien digiosaamisesta ja Suomi on pahasti jälkijunassa jos vertaa muiden maiden markkinointipanostuksia digiin.
 
Minuakin haastateltiin kyseiseen juttuun digitaalisen aikakauden vaikutuksista markkinointiin ja toimittaja halusi tietää millaisia eväitä markkinoinnin opiskelijat saavat digitaaliseen markkinointityöhön. Päätin kysyä ja näin he vastasivat:
 
like3
 
Se on akateemista, niin kuin sen täytyy täyttääkseen Yliopiston mittarit = hyödyt on aika minimissä. Digitaalisuudessa ollaan jäljessä aimo harppaus, eli siitä ei saa mitään irti eikä ne itekään osaa kertoa mitä yritys voi tehdä.
 
Taso huono. Kun minä koulua kävin vielä pari vuotta takaperin, mun markkinoinnin opettaja ei suurinpiirtein tiennyt mikä on Facebook. (Ammattikorkeakoulu)
 
Ope kyllä puhu siitä engagementin haasteesta, eli sinänsä ihan oikeista asioista. Mutta joo, koulut ei vaan pysy somen tahdissa. Varsinkaan yliopistot, jossa ollaan akateemisia. Tämä tarkoittaa että asiaa pitää tutkia pirun kauan ja sen pitää olla testattu miljoonasti ennen kuin sitä halutaan opettaa.
 
Ei digitaaliseen tekemiseen saa juuri eväitä markkinoinnin eikä oikeen viestinnänkään puolelta käsittääkseni. Yleistä ymmärrystä muuttuvasta median kentästä jne jne kyllä, teoriatasolla, niin kuin yliopistoissa on enemmän tarkoituskin.
 
Minun koulussani halutaan kyllä käsitellä sosiaalista mediaa, mutta he eivät oikein tiedä siitä mitään. Luennoilla opettajat ovat esimerkiksi väittäneet että Twitterillä on enemmän käyttäjiä kuin Facebookilla. Kun sitten kysyy mihin tämä tieto perustuu niin vastaus on: “kuulin sen jostakin”. Kyllä opettajien tulisi tietää mistä he puhuvat.

Subscribe to Email Updates