Eurovaalien alkumetreillä kysyimme: Pärjääkö nykypäivän poliitikko vaaleissa ilman some-presenssiä? Vastaus on: kyllä pärjää, jos vilkaistaan esimerkiksi valittujen euroedustajien sometilejä. Peräti neljältä edustajalta ei esimerkiksi löydy omaa Twitter-profiilia. Myös Facebook-sivujen fanimäärä vaihtelee reilusti. Mainittakoon, että tässäkin tapauksessa tietyiltä ehdokkailta puuttuvat viralliset sivut.

Euroedustajien FB-fanit:

Alexander Stubb 19.500
Olli Rehn 400
Jussi Halla-aho 1.261
Liisa Jaakonsaari 611
Sirpa Pietikäinen 12.611
Paavo Väyrynen 3.650
Heidi Hautala 6.200
Merja Kyllönen 470
Henna Virkkunen 3.900
Nils Torvalds 1.800
Anneli Jäätteenmäki 3.700
Sampo Terho 1.300
Miapetra Kumpula Natri 2.000

Kun katsoo
suurinta potentiaalista tavoittavuutta
, puoluelista muistuttaa hyvinkin uutta edustajakaartia:

tavoitettavuus

Kohderyhmänä mattimeikäläiset – ei oma puolueväki

Sekä eurovaalien että somevaalien kuningas Alexander Stubb taitaa monipuolisen sisällön. Yleisesti ehdokkaiden sosiaalisen median kanavia seurattaessa tulee helposti sellainen tunne että sisältöä tehdään etenkin omalle puolueväelle ja omille kavereille. Tottakai ehdokkaan sisällössä pitää näkyä seminaarit ja puoluekokoukset, mutta niin että päivitykset kertovat jotain sisällöstä, mistä kesksuteltiin ja miten se vaikuttaa juuri sinun työhösi, mitä opit? Toinen monipuolisen sisällön taitaja on Li Andersson , joka ei tullut valituksi, mutta keräsi vaikuttavan määrän ääniä.

lianderssoninsta

Why should I care? Why should I share?

Tavallinen mattimeikäläinen kaipaa selkokielistä keskustelua, ei tiedotusluontoisia päivityksiä kuten: Pidin puheen ja sitten linkki puheeseen. Päivitykseen puheen sanoma kiitos! Pidä aina mielessä: miten tämä päivitys vaikuttaa suomalaisiin, eli miksi heidän tulisi välittää sinun tekemisistäsi.

Perussuomalaisten vahvuus on (ottamatta kantaa populismiin) selkokieli esimerkkinä Perus-Pirre . Muiden puolueiden kannattaakin ottaa heistä oppia. Tässä lienee myös ainoa ratkaisu yleisen äänestysprosentin kasvattamiseen.

Mitä opimme?

Somen hyödyntäminen on yleisesti ottaen vielä sukupolvikysymys. Valittujen keski-ikä on 51,4 vuotta. Yleisesti ottaen nuoremmat ehdokkaat hyödyntävät ja suosivat monikanavastrategiaa varsin hyvin. He eivät välttämättä tule vielä valituiksi, sillä menestykseen vaaditaan myös kokemusta ja varsinkin näissä vaaleissa kokemus oli valttia. Tämä viestii kuitenkin siitä, ettei poliitikkoon tulevaisuudessa oteta yhteyttä sähköpostin välityksellä, vaan ihan muuta kautta, esim. WhatsAppin kaltaisten chattipalveluiden kautta.

Sosiaalisen median voimasta kertoo myös äänestysselfiet, jotka ovat kiellettyjä, mutta joita silti räpsitään innokkaasti.

jussi_vaaliselfie

Viraalivideo ei takaa menestystä

Ylen katsoituimmat vaalivideot eivät myöskään taka menestystä vaalipäivänä. Seppo Papusen ja Marika Siltasen videot saivat 91 000 ja 109000 näyttöä Yle Areenassa , mutta silti heidän kannatuksensa olivat alle 200 äänen luokkaa (Papunen 171, Siltanen 189 ääntä). Kiitos selvityksestä, @jannelindberg! Myös Jörn Donnerilla oli mietitty sisältöstrategia videoineen, mutta viesti ei ehkä kuitenkaan mennyt perille. (Tässä myös esimerkki siitä ettei ikä aina vaikuta tekemiseen somessa).

meppigalleria

Näissä vaaleissa pärjäsi vielä ilman näkyvää sosiaalisen median presenssiä, mutta seuraavissa vaaleissa se voi jo olla edellytys vaalimenestykselle. Minglatkaa digitaalisesti kansan parissa, hyvät poliitikot. Keskustelu alkakoon jo tänään!


Subscribe to Email Updates