Kuulin jokin aikaa sitten mielenkiintoisesta sovelluksesta. Tilanne ei sinänsä poikkea tavallisesta, sillä uusia houkuttelevia sovelluksia ilmestyy jatkuvasti, ja otan niitä mielelläni kokeiluun. Vanhasta tottumuksesta annoin siis sormieni johdattaa App Storeen, etsiä sovelluksen ja klikata lataa-painiketta. Kun esiin ponnahti ikkuna, joka ilmoitti, että puhelimen muisti on täynnä (32 gigaa kuulosti loputtomalta vielä kaksi vuotta sitten), tein saman kuin ennenkin tässä tilanteessa – aloitin karsintaprosessin.

Useamman minuutin etsimisen jälkeen en kuitenkaan löytänyt yhtään sovellusta poistettavaksi. Facebook, WhatsApp, Instagram, Snapchat ja muut sosiaalisen median sovellukset ovat yhteyteni ulkomaailmaan, bussimatkojen piristykset. Yhtään helpommalta ei tuntunut siirtää roskakoriin hyötysovelluksia kuten Google Mapsia, MobilePayta tai aivojumppaani Sudokua. Päätös tuntui mahdottomalta, ja kun jouduin miettimään, mistä näistä luopuminen kirpaisisi kaikista vähiten, ymmärsin olevani koukussa.

En varmasti ole ensimmäinen, joka on tuskaillut saman ongelman kanssa, enkä varmasti viimeinenkään. Erilaiset sovellukset valtaavat päiväni. Uusi notifikaatio aiheuttaa ilon värähdyksiä, ja riennän heti tarkistamaan, mihin julkaisuun minut on merkitty ja heti perään, onko viimeisen vartin aikana tullut lisää tarinoita tai kuvia tutkittavaksi. Kun sitten haluan saada jotain aikaiseksi, asetan puhelimeni älä häiritse –tilaan, jotta en jatkuvasti harhautuisi selaamaan taas yhden sovelluksen päivitysvirtaa. Vahinko on kuitenkin ehtinyt jo tapahtua, ja vuodet somen parissa ovat tuoneet mukanaan pakkoliikkeen: tasaisin väliajoin painan puhelimeni näytön päälle ja vilkaisen, onko tapahtunut mitään uutta. Päivä ilman puhelinta aiheuttaa paniikinomaisen kuplinnan kehossani.

Design-ajattelija ja yrittäjä Tristan Harris puki tämän pelon sanoiksi ja antoi sille nimen: Fear of missing out. TED-puheessaan (Technology, Entertainment and Design) hän vertasi älypuhelinta ja sosiaalista mediaa pelikoneisiin ja näin sujuvasti rinnasti riippuvuuden toiseen. Väitetään, että ihminen vilkaisee älypuhelintaan noin 150 kertaa päivässä, mutta todennäköisesti luku on vielä suurempi ja se kasvaa sitä myötä, mitä enemmän koukuttavia palveluita ponnahtaa esiin. Se, kuinka nopeasti olemme jääneet puhelimiemme vangeiksi, tuntuu järkyttävältä, ja yhä useammin puheenaiheeksi nousee, kuinka tähän tulisi puuttua. Yksinkertaisimmaksi ratkaisuksi tarjotaan sovelluksista ja sosiaalisesta mediasta luopumista, mutta se tuntuisi valtavalta askeleelta taaksepäin.

Harris katsoo asiaa uudesta näkökulmasta, ja Time Well Spent – liikkeen myötä hän tuo keskustelun konkreettiselle tasolle ja tekee siitä paitsi käyttäjän, myös suunnittelijan ja sitä myötä yrityksen ongelman. Sovellusten ja digitaalisten palvelujen paljous pakottaa valintoihin, ja kaiken tämän karsimisen ja priorisoinnin edessä myös kuluttajien asenteet muuttuvat. Tulevaisuudessa laatu nousee entistä suurempaan asemaan. Eikä pelkästään siinä mielessä, kuinka hyvin palvelu on rakennettu teknisesti ja paljonko aikaa siinä keskimäärin kulutetaan, vaan siten, kuinka paljon käyttäjä saa irti sovelluksesta reaalitasolla

Sen sijaan, että suunnitellaan palveluita niiden suorittamien tehtävien pohjalta ja vedetään suoria johtopäätöksiä siitä, mitä kuluttaja tarvitsee yrityksen tai suunnittelijan mielestä, olisi hyödyllisempää miettiä, miten luoda asiakkailleen uusia kokemuksia ja elämyksiä, ja kuinka ratkaista niitä ongelmia, joita jo olemassa olevat palvelut ovat aiheuttaneet.

Sovelluspaljouden ja rajallisen laitemuistin keskellä asiakas joutuu miettimään, onko hänen puhelimessaan tilaa jälleen yhdelle brändille, ja mitä enemmän markkinoille pusketaan sovelluksia pelkkä myyntitulos mielessä, sitä todennäköisemmin vastaus on kieltävä. Ylitarjonnan keskellä yrityksen olisi hyvä kysyä, tuoko palvelu jotain hyvää asiakkaan elämään vai varastaako se vain hänen aikaansa. Loppujen lopuksi, inhimillisyys on hyvä lähtökohta mistä tahansa suunnasta tarkastellessa.

Mikäli Time Well Spent ja Tristan Harrisin ajatukset kiinnostavat, kannattaa katsoa hänen TED-puheensa:

 

 

Kommentit 0

Subscribe to Email Updates