Tehtiin tuossa eräänä päivänä asiakkaalle ehdotus konseptista, joka rakentui vahvasti viihdyttävän videosarjan päälle. Niin asiakas, kuin toki myös itsekin, olimme ehdotuksesta innoissamme. Kustannusarvion nähdessään asiakas kuitenkin ilmoitti kuta kuinkin näin: “pelkkiin somevideoihin tämä on liian korkea kustannus.” Lisättäköön, ettei kyse ollut mistään aivan valtavasta summasta, vaan neljä videota yhden kunnon tv-mainoksen hinnalla (tosin olen minä tv-mainoksiakin tehnyt viidellä tonnilla).

Voi olla, että esittelimme kampanjaideamme epäselvästi, mutta mielestämme kyseessä ei todellakaan ollut “pelkät somevideot.” Kyse oli ihan oikeasta, brändäävästä ja myyntiä edistävästä markkinointitoimenpiteestä. Aivan kuten se 50 tuhannen euron kustannuksen upottava tv-mainos, jonka pyörittämiseen menee toiset 50 tuhatta, ja jota ihmiset eivät kuitenkaan näe, sillä a) he katsovat Netflixiä ja b) jos heillä on joku outo syy katsoa ihan normikanavia, niin he varmasti ajoittavat vähintäänkin vessatauon siihen, kun kalliin tuotantoarvon pätkä pyörii. Kuulevat kenties tunnuslaulun vessan oven läpi. Money well spent.

Välillä ihmetyttää se, että yritykset – tottuneetkin isot mainostajat – enemmän tai vähemmän huoletta pistävät isot rahat ns. “perinteisiin” markkinointikanaviin, joissa ihmiset intuitiivisesti vastustavat mainontaa sen häiritsevyyden takia. Siirryttäessä digitaalisiin kanaviin alkavat nyörit kuitenkin huomattavasti kiristymään. Miksi ihmeessä? Samaan aikaan sosiaalisessa mediassa ihmiset ovat siinä moodissa, että he haluavat viihtyä hauskojen videoiden tai osallistavien sisältöjen parissa. Digitaalisissa kanavissa oikeasti pystytään tutkimaan, ketkä ovat kiinnostuneita brändistäsi ja sisällöstäsi. Digipuolella pystytään myös kertomaan, ketkä näkivät mainoksen, miten he siihen reagoivat, oliko tavoitellut ihmiset juurikin niitä, joita haluttiin tavoitella, ja miten he etenivät ostoputkeen.

Onko helpompi jakaa rahaa vanhaan tapaan ja toivoa kädet ristissä parasta, kuin miettiä

  • ketkä oikeasti halutaan saada kiinni,
  • mikä näitä ihmisiä liikuttaa,
  • miten heidät saadaan kiinni ja
  • ostaa (yleensä) halvempi mutta laadukas toteutus, joka puhuttelee oikeita ihmisiä ja parhaimmassa tapauksessa saa heidät jakamaan sisältöäsi myös muille – ilmaiseksi?

Tuntuu paradoksaaliselta, että asenne sosiaalisen median sisältöön on budjetillisesti nuiva. Juuri siellähän on kovin kilpailu huomiosta. Oivaltavat, hauskat ja merkitykselliset sisällöt voittavat hälyssä. Hyvät sisällöt saavat jopa omia faneja. Televisiolla puolestaan ei edes ole huomiota, josta kilpailla.

Jos televisio on joskus koettu arvokkaaksi mediaksi, tarkoittaako se, että se on vielä tänä päivänä esimerkiksi sosiaalisia medioita arvokkaampi?

Itse näkisin, että tässä maailman menossa olisi fiksuinta tehdä ensisijaisesti laadukasta ja puhuttelevaa sisältöä sinne missä tavoittelemasi kuluttajat ovat kuuntelemassa ja mistä heidät on helppo ohjata ostoputkeen. Jos digi edellä on tehty hyvä ja toimiva sisältö - vaikkapa video – voihan sen laittaa myös perinteisiin kanaviin, jos ylimääräistä rahaa on.

Joka tapauksessa koen, että perinteisillä kanavilla priorisoitu ja määritelty markkinointi ja digitaalisten kanavien sisältöjen toissijaiseksi (tai budjetillisesti halvan tuotannon kanaviksi) asettaminen on hieman vaarallista puuhaa. Se, että jokin on perinteisesti kallista, ei tee siitä toimivaa. Ehkä tämän voisi pitää mielessä ensi vuoden budjettia suunniteltaessa.

 

Kommentit 0

Subscribe to Email Updates

Subscribe to Email Updates