Läpitunkematon pimeys repeää kun kirkas idealamppu syttyy yllättäen. Suuri Ajatus on syntynyt.” Tuttu ja hyväksi havaittu tarinanpätkä, mutta täyttä fiktiota. Luovuus ei koskaan kukoista tyhjiössä. Se on ahnas peto, joka kaipaa monipuolista ruokavaliota. Tätä väitettä tukeakseni kaivoin esiin pari puolifiktiivistä otetta päiväkirjastani.

 

12.9.2003

Tänään oli tylsä päivä. Ei napannut, ei huvittanut. Toivoin, että olisi jotain tekemistä. Timo vinkkasi, että Päätalo saattaisi auttaa, ihan vaan jos ottaa pari sivua. Ei muuten jäänyt siihen. Huonemiehen poika meni melkein kerralla. Mutta ei kai se haittaa, kunhan pysyy satunnaisena viihdekäyttönä.

15.8.2004

Ei naurata. Takana on vuoden ränni. Vedin yhdessätoista kuukaudessa koko Iijoki-sarjan: kaikki 26 osaa, kaikki 17 090 sivua (17 636 jos Nälkämäki lasketaan). Tingin unesta, kavereista ja koulusta. En osannut lopettaa.

12.11.2009

Teki mieli kokeilla jotain uutta. Tähän asti kirjoja on mennyt vain lukemalla. Nyt testasin äänikirjaa. Patjalle makaamaan, kuulokkeet korviin ja varovasti peukalolla Play-nappi pohjaan. Silmät kiinni, suloinen irtiotto. Toimii.

9.3.2012

Jaakko kävi tupatarkastamassa uuden kämpän. Potki sohvanjalat ja mittaili kirjahyllyn sisällön. Kuulemma aika paljon fiktiota. Vähättelevä äänensävy, tuomitsi selvästi. Ketä muka haittaa? Ja kelle se sitä paitsi kuuluu? Tilanne on ihan hallussa: käytän vain iltaisin ja viikonloppuisin, töissä tuskin koskaan. Mitä nyt joskus nopeat novellit kahvihuoneessa.

12.10.2016

Nälkä kasvaa syödessä, kirjahylly lukemalla. Aika paljon tulee tankattua faktaa. Se on kiinnostavaa ja auttaa töissä. Silti käytän vielä paljon fiktiotakin. Ja välillä sitten molempia sekaisin. Yhtä aikaa saattaa olla auki Gladwellin Blink ja Huovisen Hamsterit. Kun miksaa sopivasti, päässä tapahtuu kaikkea mielenkiintoista. Näkee asioita uusista kulmista: tukkijätkän, pörssigurun tai lohikäärmeen. Maailmankuva laajenee, mielipiteisiin ja ilmaisuun tulee terää.

Tähän on tultu: ilman ei osaa olla. Faktan ja fiktion sekakäyttäjänä minun on yksinkertaisesti helpompi kirjoittaa, suunnitella ja visioida. Helpompi tehdä luovaa työtä.

 

Kaikille fiktio ei tietenkään välttämättä sovi. Jos maailmankuva ei kestä ravistelua tai jos ei voi hetkeksi päästää irti pelkistä tosiasioista, niin ihan ok. Väitän kuitenkin, että aika paljosta jää paitsi, jos ehdoton totuus on ainut hyväksymiskriteeri tekstistä puhuttaessa. Faktaa löytyy puhelinluettelostakin.

Kommentit 0

Subscribe to Email Updates

Subscribe to Email Updates