Ensin suustani kuultiin – tai ainakin mielessäni huusin: “MITÄ VIT… eikun siis vau, ohhoh!”, jonka jälkeen kaadoin jaloissani jo jonkin aikaa tyhjänä pyörineen kahvikupin ja hoiperrellen otin puoliksi pomppivia, varmastikin huomiota herättäviä askeleita penkkirivien yli, jotta pääsisin täristen kättelemään meitä niin kovasti onnittelevia ihmisiä. Tilanteesta taidokas ohjaaja olisi melko pienellä vaivalla koonnut sketsin, jota oltaisiin todennäköisesti verrattu Rowan Atkinsonin ilmeikkäimpiin suorituksiin. Olimme juuri voittaneet Suomen Young Lions -kilpailun Cyber-sarjassa kultaa. Ihan helvetillinen paniikkihan siitä sitten tuli.

Huijarisyndrooma ei liene koskaan ollut näin ajankohtainen termi omassa elämässä. Hyppäsin Dinglelle ensimmäiseen markkinointialan duuniini vasta viime syksynä. Näistä muutamasta kuukaudesta osa-aikaista moderointityötä tehneenä pitäisi sitten tempaista maailmanluokan osaamista maailmanluokan tapahtumaan ja edustaa Suomen markkinointiosaamista 21-vuotiaana untuvikkona Cannesin auringon alla. Tilannetta voisi verrata melko hyvin venezuelalaisen Adrian Solanon edustukseen hiihdon MM-kisoissa Lahdessa aiemmin tänä vuonna.

Tällainen suomalainen pessimismi on kuitenkin karistettava pois. Ei Cannesiin voi murjottamaan mennä. Eye Of The Tiger soimaan ja treenimontaasi käyntiin! Varmasti ainakin pieni osasyy Suomessa menestymiseen oli turhien odotusten ja paineiden täydellinen puuttuminen. Vedetään siis täysiä, vaikka menestyminen saattaisi tuntua mahdottomalta. En väitä, että pelkästään tällä pääsisi lähellekään mitalisijoituksia Cannesissa, mutta oikea asenne on hyvä alku. Sitä paitsi Cannes Lions on jo sinällään uniikki kokemus, johon ei mitenkään olisi tavallisesti mahdollisuuksia. Ulinat voi siis hyvin jättää Suomeen.

Kun asenne on kohdillaan ja kiljuva nälkä saavutettu unelmoimalla kauniista leijonamitalista, voimme alkaa tekemään jotain edes teoreettisesti mahdollisuuksiamme parantavaa. Onneksi meille ei annettu hetkeäkään aikaa miettiä, mitä tämä jokin olisi, kun ihanasta suunnittelutiimistämme hyökättiin leijonalauman tavoin kimppuumme antamaan kaikki mahdolliset työkalut luovaan prosessiin ja kultamitalin tavoitteluun. Vaikka työmme Suomen kisassa ylsi voittoon asti, olisi sen toteutus vaatinut aika paljon hiomista ja ennen kaikkea karsimista. Tämä ollaan nyt tehty lähes yhtä monta kertaa selväksi, kuin työssämme mainittiin #paikassasuomi. Hyvän idean voi siis esittää hieman lyhyemminkin. Onneksi Cannesissa lopullisen työn tulee mahtua yhdelle A3:lle, joka pakottaa meitä ylenpalttisen toiston ja turhan selittelyn minimoimiseen.

Paniikin kohteena on myös ollut luova lukkomme, joka osoittautui valitettavan todelliseksi ongelmaksi ideointivaiheessa Suomen kilpailussa. Huolimatta ajatuksesta, että kokemattomuus voi parhaimmillaan olla etu vapautuneessa ideoinnissa, on ollut helpottavaa huomata, kuinka jo pieni harjoitus luovuutta edistävistä metodeista on tuottanut tulosta. Luova johtajamme Brando Louhivaara pakotti meidät luomaan muutaman kampanjaraakileen vanhasta Cannes Young Lions -briiffistä alle tunnissa hyvin tarkkojen työvaiheiden saattelemana. Ideoita syntyi enemmän kuin koko Suomen kilpailuviikonlopun aikana. I Cannes not believe it!

Sanoman, Dinglen, vanhojen kilpailutöiden, unelmoinnin ja vatsassa pörräävän perhosparven muodostama sparraustiimi on tuonut itsevarmuutta enemmän, kuin olisin voinut kuvitella tässä ajassa mahdolliseksi. Voittoahan tässä tavoitellaan, vaikka se yhä melko epätodennäköiseltä tuntuukin. Sanon kuitenkin, että we Cannes!

Torilla toivottavasti tavataan.

P.S. Voit seurata kisamatkaamme Dinglen Instagramissa.

Kommentit 0

Subscribe to Email Updates

Subscribe to Email Updates