Laiteresponsiivisuudesta on viime vuosien ansiosta tullut meille tuttua kauraa. Nykypäivänä oletusarvo on, että laitteesta tai näytön koosta riippumatta, verkkosivun täytyy näyttää hyvältä ja toimia moitteettomasti. Kun käyttäjäpolku on looginen ja sivun selaaminen luonnistuu sujuvasti niin mobiililla, tabletilla kuin pöytäkoneellakin, ollaan jo pitkällä käyttäjäystävällisen suunnittelun maailmassa.

Mutta vaikka milleniaaneille verkossa surffaaminen on vaivatonta, on muistettava, etteivät kaikki mahdu samaan muottiin, ja esimerkiksi monelle ikäihmiselle tiedon etsiminen tai asioiden hoitaminen netissä tuottaa päänvaivaa. Kuitenkin, kun elämme ajassa jossa saan viikottain Facebookissa Candy Crush -pyyntöjä mummoltani ja pienet diginatiivit kasvavat näppäimistössä kiinni, on aika ottaa kaikki ikä- ja ihmisryhmät huomioon.

Seuraava askel verkkosuunnittelussa onkin tehdä sivuista ymmärrettäviä ja helppokäyttöisiä siitä huolimatta, kuka näytön toisella puolella istuu. Tämän vuoksi, tulevaisuuden verkkosivut hylkäävät one-size-fits-all ajattelun, ja alkavat tarjota käyttäjille kustomoitua sisältöä, esimerkiksi ikäresponsiivisen suunnittelun avulla.

Data mahdollistajana

Markkinointiviestinnässä ymmärretään ja osataan kohdentamisen tärkeys, ja kampanjoiden suunnittelu alkaakin lähes poikkeuksetta kohderyhmän valitsemisella. Sillä, että mietitään tarkoin speksein, millaisia ihmisiä halutaan tavoittaa ja millaisella viestillä se onnistuu. Samaa lähestymistapaa sovelletaan myös ikäresponsiivisessa suunnittelussa: verkkosivusta tai sovelluksesta luodaan erilaisia versioita, erilaisia käyttäjiä varten.

Meistä kerätään valtavasti tietoa pelkän selaushistoriamme perusteella. Ei ole siis lainkaan utopistista ajatella, että jatkossa tätä dataa voitaisiin hyödyntää mainostamisen lisäksi myös muihin tarkoituksiin. Datan avulla aidosti responsiivisten sivustojen suunnittelu ja entistä yksilöllisemmät käyttökokemukset voisivat helposti olla tätä päivää.

Kohti kustomoituja verkkosivuja

Käytännössä tämä tarkoittaisi, että kun käyttäjä klikkaa sivulle, se tietää millaista vierailijaa odottaa ja millainen sivurakenne kyseiselle selaajalle kannattaa tarjota. Iän ja asuinpaikan lisäksi dataa voisi ammentaa esimerkiksi käyttäjän aiemmasta toiminnasta, kuten sitä, millä sivuilla käyttäjä on vieraillut, ja millaisia tietoja hän on itsestään jakanut. Sivustot voisivat oppia lisää käyttäjistään ja muovautua sen mukaan, millaisia asioita kävijä viimeksi etsi tai klikkasi sivustolla ollessaan.

Kokematon käyttäjä, joka kompuroi helposti tietoa etsiessään tai tehtäviä suorittaessaan, saisi supistetun navigointinäkymän, josta pääsisi helposti ja suoraviivaisesti etenemään etukäteen suunniteltua käyttäjäpolkua. Kokeneemmalle ja aktiivisemmalle selaajalle puolestaan voitaisiin tarjota useampia vaihtoehtoja tutkailtavaksi.

Näön heikkeneminen vanhuuden myötä otettaisiin huomioon fontin ja kirjainvälin kasvulla, ja mahdollisesti hieman himmeämmällä värimaailmalla, joka miellyttäisi todennäköisesti varttuneemman selaajan silmää enemmän kuin nuorille valitut kirkkaat sävyt. Ihmisestä ja mieltymyksistä riippuen, osa sisällöstä voitaisiin näyttää ensisijaisesti joko tekstinä tai videoina.

Kotisivun sisältö valikoituisi sen mukaan, mistä käyttäjä on todennäköisimmin kiinnostunut. Esimerkiksi KELA:n sivuilla vieraileva opiskelija pääsisi heti etusivulla käsiksi opinto- ja asumistukeen liittyvään tietoon, ja vastaavasti eläkeläinen saisi itselleen relevantit otsikot heti näkyviin, eikä joutuisi turhaan metsästämään kaipaamaansa informaatiota.

Vaikka yleisesti alalla siis kohistaankin ikäresponsiivisuudesta, koen, että suunnittelusuuntaus tuo mahdollisuuksia myös ikärajoitteiden ulkopuolelle. Siksi puhun mieluummin käyttäjäresponsiivisuudesta, joka tuo responsiivisuuden vielä vahvemmin yksilötasolle. Ensisijaisesti näiden muutosten tavoitteena on kuitenkin luoda käyttäjäystävällisiä kokemuksia sekä palvella sivuvierailijoita ja potentiaalisia asiakkaita entistä kattavammin – miksi ei siis tehdä sitä kerralla kunnolla?

Subscribe to Email Updates