Vanha Macbook Pro -tietokone vilkuttaa valoa lepotilassa ollessaan. Hitaasti ja rauhallisesti valo syttyy, vähitellen kirkastuu, ja sen jälkeen himmenee samaan, tasaiseen tahtiin. Siinä on jotain rauhoittavaa. Harvemmin kuitenkaan tulee pohdittua, miksi jokin tietty ominaisuus löytyy laitteesta; valot ovat niin essentiallinen osa elektroniikkaa, ettei niiden merkitystä tule kyseenalaistettua.

On kuitenkin olemassa syy, miksi suunnittelija on aikoinaan halunnut liittää koneeseen juuri tällaisen ominaisuuden. Valo, toisin sanoen Breathing Status LED Indicator, imitoi pulssillaan ihmisen luonnollista lepohengitystahtia, joka on 12–20 hengenvetoa minuutissa. Valoa tuijottaessaan käyttäjä huomaamatta rytmittää hengityksensä samaan tahtiin, hidastaa saadakseen kiinni rentouttavasta rytmistä. Tietokone ja käyttäjä siis hengittävät yhtä aikaa.

Suunnittelun psykologia


Ihmisellä on taipumus projisoida itseään kaikkeen, eli alitajuisesti etsiä ympäristöstä omia piirteitään ja ominaisuuksiaan. Kun löydämme yhteneväisyyden, tunnemme tyytyväisyyttä, vaikka emme edes huomaa, että tällainen prosessi on käynnissä. Ominaisuus aiheuttaa meissä sen, että kymmenen oinasta nyökyttelee lukiessaan samaa horoskooppia päivän lehdestä, ja tunnistaa itsensä kuvauksesta, vaikka sen kirjoittaneella kesätoimittajalla ei olekaan tutkintoa astrologiassa. Olet rauhallinen persoona, mutta tulistuessasi kiivas, tapaat pian komean tumman muukalaisen ja sitä rataa.

Sama ominaisuus myös pitää meidät viihdytettyinä pilvibongailun parissa; ilahdumme, kun hattarasta löytyy jokin tuttu hahmo, eläin tai esine. Ihmisen ei tarvitse siis tunnistaa juuri omia kasvojaan, riittää että aivot rekisteröivät sen pienen asian, jonka yhdistämme omaan elämäämme tai ihmisyyteen. Samaistuminen tuntuu hyvältä, vaikka kohteena olisikin pelkkä ilmavirtausten kannattelema aerosoli.

Ihmisen sisäänrakennetut prosessit siis mahdollistavat sen, että kun tuotteeseen lisätään inhimillinen piirre, kuten aiemmin mainitsemani Breathing Status LED Indicator, aivomme surraavat mielihyvästä. Tuntuu, kuin esine kommunikoisi kanssamme, ja alitajuntamme nappaa sen talteen positiivisena käyttökokemuksena.

Tunnepohjainen design menestyksen taustalla


Näiden inhimillisten piirteiden lisääminen tuotteisiin on muodostunut Applen tunnuspiirteeksi. 

Yksi tällainen ominaisuus löytyy iPhonesta. Mikäli omistat kyseisen puhelimen, kokeile näppäillä pääsykoodisi väärin. Mitä tapahtuu? Näyttö liikahtaa nopeasti puolelta toiselle, tärähtää vasemmalta oikealle ja taas takaisin. Näyttää siltä, kuin puhelin pudistaisi päätään, eikö? Laite antaa äänettömän ei-vastauksen elekielellä, joka on meille kaikille tuttu.

Toinen, hieman perinteisempi design-kikka on kultainen leikkaus: luonnon täydellinen kaava, joka löytyy kaikkialta ympäriltämme, myös ihmiskehosta. On huomattu, että symmetrinen suunnittelu miellyttää ihmissilmää, ja siksi leikkausta onkin hyödynnetty kaikkialla aina arkkitehtuurista taiteeseen. Esimerkiksi huippusuositusta iPodista löytää kultaisen suhteen helposti. Laitteen klassinen versio nousikin markkinoiden suosituimmaksi mp3-soittimeksi, kun taas sitä seurannut nano, josta kultaista leikkausta ei löydy, jäi myyntiluvuiltaan selvästi jälkeen.

Samankaltaisia pieniä kikkoja on piilotettu kaikkialle tuotteisiin ja markkinointiin. Positiiviset tuntemukset kaivertavat jäljen pitkäkestoiseen muistiin. Kun koemme jotain merkityksellistä, luomme tunteen, ja siitä tallentuu muisto limbiseen järjestelmään. Myöhemmin muisto kokemuksesta vaikuttaa siihen, millaisia valintoja teemme, ja miten jatkossa koemme asioita. Tämä ominaisuus on alunperin evoluution luoma selviytymiskeino: esi-isillemmekin riitti yksi maistamiskerta myrkyllisiä marjoja. Yksi negatiivinen kokemus, eikä samaa virhettä tehty toistamiseen. Vastaavasti vain yhden rohkean tarvitsi uskaltautua maistamaan kahvipapuja, ja nykyään hörpimme sumppia joka päivä.

Ihmiset haluavat tuntea yhteneväisyyttä. Kun tuotteeseen tai brändiin lisätään ripaus inhimillisyyttä, tulee siitä samaistuttava, ja käyttäjän limbiseen järjestelmään merkintä. Nämä pienet, lähes merkityksettömiltä tuntuvat asiat ovat se suola, joka erottaa erinomaisen käyttökokemuksen hyvästä. Ja se on se kipinä, joka synnyttää meissä brändiuskollisuutta. 

I’ve learned that people will forget what you said, people will forget what you did, but people will never forget how you made them feel.
— Maya Angelou

Aiemmin mainitsemani asiat ovat osa laajempaa suunnittelusuuntausta, jota sen isä, Don Norman nimittää tunnepohjaiseksi suunnitteluksi. Norman (joka muuten työskenteli Applella vuosina 1993–1998) onkin kirjoittanut aiheesta kirjan, johon ehdottomasti kannattaa tutustua, mikäli aihe ei ole ennestään tuttu.

Kommentit 0

Subscribe to Email Updates

Subscribe to Email Updates