Dinglestäkö tulevaisuuden lead agency? Älä viitti.

Nostetaan kissa pöydälle ja kirjataan tähän se, mitä monet ovat päätään pudistellen miettineet esimerkiksi tämän luettuaan. Monet ovat naurahtaneet ääneen. Ei some-toimistosta voi tehdä lead agencya!

Näin minäkin ajattelin vielä pari vuotta sitten, vaikka itse asiassa jo tuolloin edustimme eräälle Suomen arvokkaimmista yrityksistä juuri sitä itseään – lead agencya. Joillekin taas teimme pidemmälle vietyä, kauppaan ohjaavaa sisältömarkkinointia. Reilulle sadalle muulle asiakkaalle olimme kuitenkin yhä some-sisältöä ja keskustelua onnellisesti ylläpitävä kumppani. 

No niinku, what happened?

Aika paljon. Yksiselitteisimmin muutosta kuvaa IAB:nkin julkaisemat digimainonnan luvut. Viimeisen viiden vuoden aikana digimainonnan osuus mediapanostuksista on kasvanut hienot 10% ja nykyään se kattaa 30% osuuden koko kakusta. Facebook-mainonta paukutti vuonna 2016 yhä edelleen melkein 30% kasvun. Mobiilimainontakin ylsi samoihin kasvulukemiin. 

Samalla kun yleisö ja mainonta on siirtynyt digitaalisiin kanaviin on myös digitaalisen sisällön tarve lisääntynyt. Sisällön laadun vaatimukset ovat nousseet samalla tempolla. Sillä, miltä brändi näyttää digitaalisissa sisällöissään on kasvava merkitys, ja täten myös meidän roolimme brändin strategisessa johtamisessa on vahvistunut. Some ei ole enää mikään erillinen osa markkinointia. Se on aivan yhtä kovaa ydintä kuin Manskulla oleva ulkomainos tai Hesarin etusivu. Siksi meidänkin on ollut kasvettava strategisemmaksi kumppaniksi. Unohtamatta kuitenkaan keitä olemme.

Mielestäni tulevaisuuden markkinointia johtava kumppani osaa suunnitella markkinointia liiketoiminnan strategiaa myötäillen, unohtamatta sitä todellisuutta mitä ruohonjuuritasolla on.

Se ymmärtää tulevaisuuden kuluttajan ja tämän kohtaamiset brändin kanssa. Tämä tarkoittaa, että sen on taivuttava myös somemaiseen, ketterään tekemiseen.

Maailma, ihmiset, ja heidän viestinsä liikkuvat niin nopeasti, ettei enää ole mahdollisuutta suunnitella viikkotolkulla jokaista yksittäistä markkinointiviestiä. Markkinointistrategian ja kumppanin on taivuttava siihen, että kun nopeaa ajankohtaiseen aiheeseen tarttumista vaaditaan, pystytään suunnittelemaan, tuottamaan, ja julkaisemaan sisältö vaikka saman päivän aikana. 

Tämän lisäksi uskon että meillä alusta alkaen kytenyt ajatus siitä, ettei brändi pärjää pelkällä minä tätä, minä sitä -viestinnällä ja taktisella kärjellä, on yhä tärkeämpää. Brändin sisältöjen parissa pitää voida viihtyä, tai niiden on vähintäänkin puhuteltava kuluttajan arvoja. Brändin kanssa pitää voida keskustella siten, että se vastaa. Osallistava sisältö luo orgaanista näkyvyyttä ja goodwilliä. Sitä ei perinteisesti ole voinut ostaa. Osallistavuus on taito, jonka erityisesti me "pelkkiä" some-sisältöjä tehneet yritykset opimme ajat sitten. Brändityön lopputuloksena pitää olla ennemmin 200 mahdollista sisältöä kuin yksi tv-mainos.

Tulevaisuuden markkinointia johtava kumppani ymmärtää myös dataa ja on tarpeeksi nöyrä ja ketterä hyödyntämään sitä. Sen on tutkittava ihmisten käyttäytymismalleja, ja analysoitava, ketä oikeastaan voi tavoittaa ja miten. Allerin datakyvykkyys liittyi polullemme oivaan aikaan. Nyt voimme tehdä vielä osuvampaa markkinoinnin suunnittelua ja sisältöä, koska se johdetaan jostain jota ei voi teeskennellä, eli datasta. 

Dingle on aina ollut diginatiivin ZY-sukupolven temmellyskenttä.

Vaikka tarkoituksella vahvistamme rivejämme myös muilla sukupolvilla, ei ZY-meiningistä ole tarkoitus luopua. Tähän on väestörakenteellinen syy: Findikaattorin statsien mukaan vuoden 2015 lopussa suomalaisista alle 33-vuotiaita oli 39 %. Tulevaisuudessa ostovoima niin B2C- kuin B2B-kentällä on enenevissä määrin juuri ZY:läisiä. Oma fokukseni onkin aina ollut juuri tulevaisuudessa.

Kun markkinointi oli perinteisiin medioihin nojautuvaa, oli järkevää, että perinteiset toimistot ohjasivat tekemistä. Mutta miten nyt, ja ennen kaikkea tulevaisuudessa, kun digitaalinen ja datalla johdettu markkinointiviestintä alkaa dominoida?

 

As the present now

Will later be past

(Bob Dylan)