Sähköpostiin on tullut kutsu syömään ja drinkeille samanmielisten ammattilaisten kanssa. Luet illanvietosta lisää innoissasi. Jes, ilmaista ruokaa tarjolla! Sitten mieleen hiipii se ainainen pelko ja pilaa tunnelman. Siellähän pitää puhua ihmisille. Esittää kiinnostunutta. Pitää yllä keskustelua. Hymyilläkin.

Olet aikoinaan itse ilmoittautunut tähän ryhmään, mutta vaikka kuinka sitä toivot, pelkkä paperilla osallistuminen ei taida viedä sinua puusta pitkälle. Tahto tutustua oman alan ammattilaisiin on kova, mutta jännitys sosiaalisia tilanteita kohtaan vie usein voiton. Alat epäilemään itseäsi. Haluanko oikeastaan edes verkostoitua? Mitä väliä sillä on, vaikka en saisikaan uusia kontakteja? Olenko edes niin kunnianhimoinen, että tarvitsee vaivautua?

Edessä on päätös. Otatko itseäsi niskasta kiinni vai vietätkö katumuksen täyteisen illan kotona “Intovertistä ekstrovertiksi”-kirjan kanssa. Ehkä seuraavat neuvot auttavat päätöksen teossa:

Valmistaudu henkisesti

Myönnä itsellesi, että olet introvertti ja älä anna sen vaivata. Älä yritä keksiä itsellesi roolia, joka täytyy vetää, että selviytyisit tilaisuudesta. Jotkut yrittävät vetää ekstrovertin roolia ja jälkimaku muilla vierailla on lähinnä päällekäyvästä, puheripulisesta Duracell-pupusta.

Keskity, kysy ja kuuntele

Kuuntelu on helppo tapa päästä pälkähästä. Tilannetta helpottaa jos etukäteen on pystynyt keksimään jo järkeviä ja (toivon mukaan) itseä kiinnostavia kysymyksiä. Sitten vain kuuntelumoodi päälle ja jatkokysymyksiä peliin. Usein ihmiset haluavat, että joku kuuntelee heitä ja keskittyy vain heihin. Näin ollen sinulla on hyvät mahdollisuudet tulla muistetuksi hyvänä kuuntelijana ja keskustelijana.

Yritä löytää muutakin yhteistä kuin työ

Ehkä olette kotoisin samasta kaupungista, käytte samalla salilla tai pidätte kauhuelokuvista. Tilanteen saa rennommaksi keskittymällä välillä myös henkilökohtaisuuksiin. Näin saatat myös parantaa muistettavuuttasi keskustelukumppanisi silmissä. Ei kuitenkaan kannata etsiä yhteistä säveltä haukkumalla naapuripöydän naisen hiustyyliä tai kertoa iltarituaaleista jalkaraspin äärellä.

Ota ystävä mukaan

Ystävän seura on kuin pelastusrengas aavalla verkostoitumisen merellä. Hänen ei tarvitse edes kulkea vierelläsi koko tilaisuuden ajan, mutta pelkkä tieto siitä, että paikalla on joku tuttu, on vapauttavaa. Tiukan paikan tullen voit ladata pattereitasi ystäväsi seurassa. Ystävän läsnäolo myös hellästi painostaa “käyttäytymään normaalisti”.

Hymyile

Vaikka itsestäsi tuntuisikin, että hymysi ei ole aito, hymyile silti. Yritä saada hymy ulottumaan silmiisi, jolloin hymy näyttää ja tuntuu aidommalta. Fake it till you make it. Jossain vaiheessa varmasti löydät itsesi hymyilemästä jo ilman pakottamistakin.

Loppujen lopuksi voit olla ylpeä, että selvisit haasteesta. Ehkä jopa sait positiivista palautetta tai laukkusi on täynnä käyntikortteja ihmisiltä, jotka jopa muistat, koska tarkoituksella keskityit heidän kuuntelemiseensa. Ensi kerralla on jo helpompaa, sillä ensimmäinen askel on otettu.

Oletko itse selättänyt introverteille ominaisen verkostoitumispelon? Jaa kokemuksesi!

Subscribe to Email Updates