Elämme aikakautta, jolloin digitaalinen vuorovaikutus muuttaa kaikkia elämänaloja. Myös sodankäyntiä.

Hyvä ja raikkaan avoin keskustelu Venäjän "trolliarmeijasta" on saanut viime päivinä voimakkaita kannanottoja. Salaperäinen suurvallan viestintäkoneisto? Onko niitä oikeasti olemassa?

Hyvä kannanotot tekivät mm. Saara Juntunen, Carl Haglund, sekä ansiokkaan hyvä selostus, jonka YLE kokosi Jarmo Limnell:n haastattelusta. Tänään oli ilo nähdä Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg:n linjaus, jonka mukaan puolustusvoimien on syytä varautua hybridisotiin. Ehdinkin jo huolestua, kun Ruotuväessä Lindberg kertoi, ettei puolustusvoimilla ole tavoitteita käyttää sosiaalista mediaa tiedusteluun tai informaatio-operaatioihin.

Kuten Carl Haglund kommentoi, Venäjä käy informaatiosotaa, joka ulottuu myös Suomeen. Yksi simppeli esimerkki on Twitterissä toimiva suomenkielinen EDUSKUNTAVAALIT -tili. Vaikka toki mitään todisteita yhteyksistä Venäjälle ei ole, toistaa tili melko suoraan Venäjän informaatioagendaa ja nostaa esiin Suomen sisäisiä ristiriitoja.

Sosiaalisen median hyödyntämisen näkökulmasta tili on kovin ammattimainen. Yli 22 tuhatta twiittiä neljässä vuodessa vaatii jo ajatuksen jos toisen. Vastaukset kysymyksiin ovat asiallisia. Jos tämä on harrastelijan puuhastelua, haluan tuon harrastelijan meille töihin (jos hän pystyy eriyttämään työnteon ideologiastaan).

Tili myös toistaa seuraajien keräämisen (spämmäävää) metodiikkaa ilmeisen hyvällä menestyksellä. Tili seuraa isoa määrää ihmisiä ja sitten heidät poistetaan seurattavista. Moni seuraa takaisin.

Vaikka seuraaminen ei ole tukemista, jään silti miettimään miksi mm. Kuopion seurakunnat, Keski-Suomen Kauppakamari tai Mari Kiviniemi seuraavat tiliä?

Jos kansalaisena jotakin voi tehdä informaatiosodankäynnin hillitsemiseksi, on se tällaisen puskista huutelun seuraamatta jättäminen ja sen nonseleeraaminen. Jos haluaa olla tietoinen verkossa käytävästä propagandasta, voi sen tehdä hiljaisesti, tai ainakin seurata rehellistä propagandaa. Seuraan itsekin mm. Venäjän ulkoministeriötä, Venäjän Suomen lähetystöä ja presidentinkansliaa. Valtiollista viestintää, tekijän oikeilla nimillä.

Mutta takaisin sodankäyntiin. Puolustusvoimien on syytä muuttaa doktriiniaan verkkovuorovaikutuksen suhteen. Sota on käynnissä, ja ensimmäinen askel on sen seuraaminen, siitä oppiminen ja sitten oman toiminnan suunnittelu. Hienoa, että Jarmo Lindberg avasi pelin. Toivottavasti poliitikoilta löytyy kirstun avaimet ja ymmärrystä uuden aikakauden haasteisiin.

Subscribe to Email Updates