Maailmalla puhutaan paljon suomalaisten yritysten kyvyttömyydestä markkinoida ja myydä omaa osaamistaan omien rajojen ulkopuolelle. Tämä puheenaihe nousee melkein kaikissa keskusteluissa liittyen kasvuun ja kansainvälistymiseen.

Luin syyskuun Arvopaperi -lehdestä artikkelin: hyödy vahvasta jenkkimarkkinasta (Tommi Melenderin kirjoittama) ja muutama lause teki erittäin kipeää.

”Maamme vientituotanto on laadultaan Sveitsin jälkeen maailman toiseksi parasta” (Professori Pertti Haaparanta kirjoitti Talous & Yhteiskunta –lehdessä)

Osaamme siis tehdä hyviä tuotteita. Ongelma ei missään nimessä ole tässä ja siitä pitäisi ehdottomasti olla ylpeä.

”Suomen kilpailukyky (jenkkimarkkinoilla) on Euroopan maista lähes huonoin ja maanosan korkean tulotason maista selvästi huonoin. Suomen edellä ovat myös sellaiset maat kuin Etelä-Afrikka, Intia ja Israel” (Professori Pertti Haaparanta kirjoitti Talous & Yhteiskunta –lehdessä)

Meillä on siis lähes parhaat tuotteet, mutta olemme surkeita kaupallistamaan osaamistamme. Luettuani tämän, lähdin pohtimaan mistä tämä nyt oikeasti johtuu? Minusta tuntuu, että yksi suuri kompastuskivi kehittämisessä on usein se, että yritetään löytää ratkaisuja ymmärtämättä ensin mistä ongelma johtuu.

Onko niin, että Suomessa puhutaan koko ajan, että pitää parantaa markkinointia ja kaupallista osaamista, mutta ei ymmärretä tarpeeksi hyvin ongelman alkuperää?

Oman pohdinnan helmiä

Piileekö ongelma vastentahtoisuudessamme olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa? En tiedä, mutta sinne ainakin omat ajatukset siirtyivät.

- Suomalainen painaa mielellään mökille perjantaina ja mieli rauhoittuu kun ei tarvitse katsella muita ihmisiä.
- Kun puhelin soi, ärsyttää jos ei tiedä kuka soittaa (ennen kuin edes vastaa puhelimeen).
- Kaupassa kuluttaja ja myyjä eivät kohtaa, kun toinen ei jaksa jutella tuntemattomien ihmisten kanssa. Suomalainen näkee asiakkaan taakkana.

Todella kärjistettyjä esimerkkejä, mutta näin moni ulkomaalainen näkee suomalaisen.

Erityisesti kun puhutaan kansainvälisestä kaupanteosta, haasteet tulevat tunnepuolelta. Emmehän me todellakaan ole tunnepuolen asiantuntijoita kun välillä tekee jopa tiukkaa tervehtiä omaa naapuria. Täytyisi pitää huolta toisistamme ja kasvattaa kiinnostusta muita ihmisiä kohtaan.

Uskon vahvasti, että menestyminen niin kansainvälisesti kuin kotimaassakin (missä kilpailu tulee jo ulkomailta) tulee vaatimaan sitä, että halutaan aidosti olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa ja sen lisäksi vielä halutaan auttaa heidän elämäänsä ja yrityksiään eteenpäin. Jospa maailmavalloituksen aloittaisi vaikka naapurin tervehtimisestä.

Subscribe to Email Updates