On sanomattakin selvää, että kun siirtyy perinteisen asianajotoimiston arjesta some-firman riveihin, on yrityskulttuuri jotain aivan muuta kuin mihin sosiaalisesti korrektien ja puku päällä työskentelevien lakimiesten kanssa on tottunut. Osasin kyllä odottaa, että tässä maailmassa eteeni tulee häveliäitä tilanteita, sillä en luokittele itseäni somen edelläkävijäksi (en tiennyt mikä Snapchat on ja verbi ”striimata” ei kuulunut sanavarastooni).

En silti osannut odottaa, että ensikosketukseni uusien kollegoideni kanssa tapahtuu niin, että ensimmäisenä työpäivänäni istun keskellä avokonttoria kirjoittamassa “dinglaajien” Facebook-ryhmään esittelyn itsestäni, jota muut työntekijät käyvät tykkäämässä. Ympärilläni pyörii joukko nuoria ja trendikkäitä alan osaajia, eikä minulla ole hajuakaan siitä, kuka näistä ympärillä istuvistani ihmisistä on se Noora, joka viimeisimpänä kävi painamassa Tykkää-nappulaa. Onneksi yrityksen nettisivuilta löytyy työntekijöiden nimet kuvien kera, jotta voin tarvittaessa käydä katsomassa etukäteen, minkä näköisen ihmisen kanssa minulle on buukattu seuraava palaverini.

Aloittaminen uudessa työpaikassa on aina jännittävää. Itsestään haluaisi antaa mahdollisimman osaavan, mukavan, ulospäinsuuntautuneen ja mielenkiintoisen vaikutelman, sillä ensivaikutelma on tärkeä. Se, miten pääsee mukaan yrityksen sosiaaliseen kulttuuriin vaikuttaa myös suuresti omaan viihtymiseen työpaikalla. Sainkin heti alkuun uudelta kollegaltani vinkin, että kannattaa liittyä Dingle Party Teamin Facebook -ryhmään ja osallistua aktiivisesti ilta- ja viikonloppuaktiviteetteihin. Hienoa: mahankasvatuskauteni ei tee minusta ykkösluokan bilekumppania ja kun vielä taapero on haettava tarhasta joka arkipäivä neljään mennessä niin mahdollisuudet vapaa-ajan aktiviteetteihin ovat hyvin rajalliset. Seuraava tilaisuuteni tutustua urheilullisiin dinglaajiin ja osallistua itse järjestämääni työntekijöiden omaan kuukausittaiseen sporttitapahtumaan vietiin sekin pois, kun AirYoga;n vahvistusmeilissä erikseen mainittiin lajin sopivan kaikille, paitsi raskaana oleville. Jäljelle jäävät integroitumismahdollisuuteni ovat siis kahvinhakureissut keittiöön.

Tänä päivänä puhutaan paljon siitä, kuinka maahanmuuttajia saataisiin paremmin integroitumaan yhteiskuntaamme. Miksi? Koska se on välttämätöntä, jotta he voivat sopeutua elämään keskuudessamme. Sama pätee yritysmaailmassa uusien työntekijöiden kohdalla.

Mutta kenellä oikeastaan on vastuu siitä, että uusi työntekijä pääsee integroitumaan – onko se työntekijällä itsellään, yrityksen vanhoilla työntekijöillä vai pitäisikö johdolla tai HR-tiimillä olla tässä suurempi rooli? Itse HR:n edustajana olen sitä mieltä, että kaikki edellä mainitut yhdessä ovat vastuussa tästä. Uuden työntekijän täytyy itse olla aktiivinen uusiin työkavereihinsa tutustumisessa ja kollegoiden tehtävänä puolestaan on saada uusi työntekijä tuntemaan itsensä tervetulleeksi joukkoon. On mahtavaa, jos yrityksen johto pystyy henkilökohtaisesti tarjoamaan edes puolituntisen uuteen työntekijään tutustumiseen ja lisäksi HR:n tulisi pitää huolta siitä, että uudelle työntekijälle esitellään jo kauemmin talossa olleet ja että aloitus uudessa työpaikassa on positiivinen kokemus.

Sopeutuminen uuteen työpaikkaan kestää eri ihmisillä eri verran. Työtä tehdessä oppii tuntemaan nopeastikin ne kollegat, joiden kanssa on yhteisiä projekteja. On kuitenkin tärkeää, että aktiivisesti tutustuu myös niihin kollegoihin, joiden kanssa yhteisiä projekteja ei ole. Kun työpaikan työtavat ja kulttuuri tulevat tutuksi ja ne omaksutaan myös osaksi omaa toimintatapaa, voidaan usein tuntea olevan ”yksi meistä”. Tämä on kuitenkin työntekijän sisäinen prosessi ja siihen liittyy monenlaisia tunteita. Yrityksellä on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa tähän prosessiin. Isovanhempamme saattoivat helpostikin viettää koko työelämänsä yhdessä ja samassa työpaikassa, mutta Y-sukupolvi vaihtaa surutta työpaikkaa, jos uusi työpaikka ei ensimmäisen viikon aikana vastaa niitä mielikuvia, joita hänellä on. Kun alku uudessa työpaikassa lähtee hyvin rullaamaan, on todennäköisempää, että myös jatko sujuu hyvin ja siten yritys saa sitoutuneen ja motivoituneen työntekijän.

Ensi kuun sporttitapahtuma on curling-kokeilu. Herra Uusipaavalniemi ei muistaakseni maininnut, että laji ei sovi mahankasvattajille.

Subscribe to Email Updates