Ennustaminen on aina kivaa. Hauskin puoli siinä myös yleensä on katsoa taaksepäin kuinka väärässä sitä olikaan. Maailma muuttui ehkä nopeammin kuin arvasinkaan, tai jostain mielestäni orastavasta ilmiöstä ei ehkä tullutkaan ilmiötä.

Ennustaminen on siis myös pirun vaikeaa. Varsinkin, jos omaan arvaukseen pitäisi lyödä rahallinen panos kiinni. Mikä on ensi vuoden puhutuin teema? Millainen musiikki kerää isoimmat yleisöt? Mikä artisti lyö isoimmin läpi? Miltä kanavalta tulee vuoden parhaimmat ohjelmat? Millä verkkosivuilla ihmiset eniten vierailee?

Minä en tiedä, mutta voin kyllä arvailla. Suuntaa näihin voi ja pitääkin hakea historiasta, mutta kuten sijoitusmarkkinat aina toistaa, historia ei ole tulevaisuuden tae. (Tästä vinkkelistä muuten Vilpposen Petri kirjoitti ansiokkaan blogin)

Nyt tuntuu, että mediaa perinteisesti ostettu ennustamalla ja parhaaseen arvaukseen perustuen. Nyt tuntuisi kovin jännittävältä arvioida, kannattaako vaikkapa Dinglen puhua itsestään radiossa ensi vuoden huhtikuussa ja toisen kerran lokakuussa.

Mitä jos paikat tulla kuulluksi voisi varata ja ostaa vaikkapa päivän tai kahden varoitusajalla. Kun Henri Alén päästää valloilleen seuraavan hittireseptin, elintarviketeollisuus ja vähittäiskauppa voisivat reagoida tilanteeseen myös digitaalisten kanavien ulkopuolella. Millaisia vaikutuksia tällä voisi olla mainonnan ja viestinnän suunnittelulle? Voisiko se viedä markkinoinnin palvelevampaan, aina ajankohtaiseen suuntaan?

En ole varma, mutta ennustan niin.

Subscribe to Email Updates