Olen mielipidepelkuri. Tunnustan sen nyt heti alkuun, niin pääsemme itse asiaan. 

Ihailen ihmisiä, joilla on rohkeutta sanoa mielipiteensä, vaikka tietäisivätkin sukivansa sosiaalisen elinpiirinsä takkuista turkkia vastakarvaan.  Rohkeudella en tarkoita puskista huutamista tai asiatonta kommentointia sosiaalisessa mediassa, vaan rohkeutta olla mielipiteissään aito (ja omasta mielestään oikeassa) välittämättä siitä, mitä asiakkaat, työnantaja, ystävät tai muut sidosryhmät ajattelevat. 

hand_phone_2

 

Käsi sydämellä. Oletko jättänyt twiitin twiittaamatta, tai Facebook-postauksen tekemättä, koska olet miettinyt miten muut sanomiseesi suhtautuvat, vaikuttaako sanomisesi  työelämääsi, entä suuttuuko nykyinen tai tuleva asiakkaasi? Tarkoitan tällä aivan arkisia päivän puheenaiheita, joihin sinulla olisi joskus vahvaakin sanottavaa, mutta pelkäät leimautuvasi, jos painat enteriä.

Onko työminä sama kuin siviiliminä?

Työntekijälähettilyys on päivän sana ja meitä rohkaistaan jakamaan yrityksen sisältöjä omissa kanavissamme ja toimimaan yrityksen viestinviejinä.  

Kysyn itseltäni: Velvoittaako sanansaattajuus minua myös olemaan neutraali omassa viestinnässäni, vai voinko olla ”siviiliminältäni” kantaaottava, vaikka se sotisi edustamani organisaation arvoja vastaan?  

Kysymys on kutkuttava. Sanotaan, että työminän ja siviiliminän välillä ei pitäisi olla eroja. Avoin ja aktiivinen osallistuminen oman alan keskusteluihin on suositeltavaa, mutta miten on avoimen ja aktiivisen keskustelun laita, kun puhutaankin vaikka politiikasta, tuotteista ja palveluista tai periaatteessa mistä tahansa aiheesta, jossa mielipiteen lausumalla asetutaan vahvasti jonkin puolelle ja jotain vastaan.  Tässä on selkeä ristiriita yrityksen ja yksilön viestinnän välillä. Yritys ei halua suututtaa ketään, mutta yksilöllä on halua ja tarvetta ilmaista itseään, vaikka mielipide olisi joskus ristiriitainen ja ärsyttävä.

Voin itse aivan avoimesti (paradoksaalista sinänsä, koska olen mielipidepelkuri) kertoa, että minulla on sordiino sosiaalisen median suhteen aika tiukalla. Olen varmasti omassa ystäväpiirissäni huomattavasti avoimempi ja mielipiteiltäni kantaaottavampi kuin sosiaalisen median viitekehyksessä. Saatan esimerkiksi käydä kipakoita poliittisia debatteja tai  ruotia yhteiskunnan epäkohtia  viinilasin äärellä, mutta julkisessa keskustelussa tyydyn lähinnä sadattelemaan säätä. Siitä on suhteellisen helppo olla yhtä mieltä useimpien kanssa.

Näennäinen rohkeus voi tuntua rohkeudelta, jos keskustelu liikkuu vaikkapa Mac tai PC käytön paremmuudesta väittelyn ympärillä. Aitoa rohkeutta on kuitenkin heittäytyä haluamiinsa keskusteluihin silloin kun siltä tuntuu, muiden mielipiteitä kunnioittaen, mutta aidon oman kantansa esittäen. Tällaiseen rohkeuteen minulla on vielä matkaa. Miten sinulla?

 

Subscribe to Email Updates