Markkinointi on siitä hauska laji, että intohimoisesti siihen suhtautuvat ovat usein kiinnostuneita aivan eri aiheista. Yksi suhtautuu exceliin ja analytiikkaan intohimoisesti, toinen fiilistelee koskettavaa mainosta, ja kolmas ihailee systemaattisuudella ja pitkäaikaisella näkemyksellä saavutettua brändin asemaa.

Markkinointia voi ajatella tieteenlajina ja liiketoiminnan funktiona. Itselle ajatus on vieras, mutta jotkut näkevät sen myös taiteena. Taiteellisuus, aivan kuin journalistinen ote ovat tärkeitä asioita markkinoinnissa, mutta taiteeksi ei markkinointia voi kutsua sen enempää kuin journalismiksikaan.

Koska markkinointi on näin rikas laji, ei ihme, että kentällämme nähdään vähän väliä intohimoisesti räiskyvää debattia. Markkinoinnista ääneen lausuvia syytetään usein oman asiansa ajajiksi, yhden asian apostoleiksi, jotka tarjoavat omaa mantraansa vastaukseksi kaikkiin haasteisiin. Pahimmillaan syyllistymme fundamentalismiin, tietyn ideologian vankkumattomaan kannatukseen.

Vaikka fundamentalismi onkin hajottavaa ja taantumuksellista, intohimo on vain hyvä asia. Räiskyntäkin on hyvästä, sillä kaikki kehitys lähtee debatista. Debatti, argumentointi ja omien filosofioiden puolustaminen, on länsimaisen demokratian peruspilari. Tänä lehmänkauppakonsensuksen aikana, tarjoaisin kärkevän vastakkainasettelun ratkomista eli debattia jopa edustuksellisen demokratian pelastajaksi.

Mutta palataan markkinointiin toimialana. Me markkinoinnin ammattilaiset osaamme kärjistää intohimomme totuuksiksi. Usein lyömme asiakkaita (ja toisiamme) niillä päähän. Unohdamme debatin tärkeimmän taidon. Se on kuuntelu.

Väittelyn voittaa se, joka kuuntelee eriäviä näkemyksiä tarkemmin ja oppii niistä. Sama pätee markkinoinnissa.

Subscribe to Email Updates